Siirry pääsisältöön

Johdatus tiedonhankintaan -opas: Tiedonhaun arviointi

Tiedonlähteiden arviointi

Kun etsit lähteitä työhösi, niiden käyttökelpoisuutta tulee aina arvioida kriittisesti. Sisältöä silmäillessä huomaa nopeasti onko siinä esitetty tieto perusteltua ja paikkansa pitävää, eli voiko sisältöön luottaa. Voit käytännössä arvioida painettuja ja elektronisia tiedonlähteitä samoilla kriteereillä.

Kun käytät lähdemateriaaleja, kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:

  • Onko julkaisu tyypiltään asiantuntija-artikkeli, väitöskirja, yrityksen verkkosivut, uutinen tai jokin muu? Yritysten verkkosivuja ja uutisia kannattaa käyttää hyvin harkiten lähteinä, sillä niiden tekijät eivät usein ole asiantuntijoita.
  • Onko julkaisu tieteellinen/ammatillinen julkaisu vai populaarijulkaisu? Jos kyseessä on artikkeli, onko se vertaisarvioitu? Ammatilliset julkaisut voivat olla populaareja, mutta useimmiten niissä täyttyvät muut asiantuntija-artikkelin kriteerit.
  • Onko julkaisu riippumaton ja puolueeton, vai onko lähteellä kaupallisia, poliittisia tai uskonnollisia sidoksia? Erityisesti yritysten verkkosivut ovat aina kaupallisia eikä niiden tietoihin kannata nojata. Viranomaisten, tutkimuslaitosten, yliopistojen ja ammatillisten, taiteellisten, tai tieteellisten yhdistysten julkaisut ovat usein luotettavia.
  • Milloin lähde/julkaisu on julkaistu, onko tieto ajantasaista? Joillain aloilla tieto voi vanhentua jo vuosikymmenessä.
  • Onko julkaisun tekijä alan asiantuntija ja onko tekijän taustaorganisaatio kerrottu? Tekijätietojen tarkkuus lisää lähteen luotettavuutta.
  • Onko julkaisu alkuperäinen tutkimus (primaarilähde) vai siitä kertova katsausartikkeli tai uutinen (sekundaarilähde)? Huomioi, että asiantuntijoiden kirjoittamat katsausartikkelit ovat sekundaarilähteitä, mutta luotettavuudessa lähes alkuperäisartikkelin tasoa.
  • Onko julkaisussa käytetyt lähteet ilmoitettu ja onko ne merkitty asianmukaisesti? Vaikuttavatko ne luotettavilta ja aiheeseen liittyviltä? Selkeät tekstinsisäiset viittaukset ja laaja lähdeluettelo julkaisun lopussa lisäävät lähteen luotettavuutta.

Lähteet:
Haasio, A. 2020. Löydä! Helsinki: Avain.
Tampereen yliopiston kirjasto 2023. Tiedonhaun opas: Tiedon luotettavuus. Haettu: https://libguides.tuni.fi/tiedonhaun-opas/tiedon-luotettavuus

Tiedonhankinnassa on tärkeää osata erottaa toisistaan tieteelliset, ammatilliset ja yleisjulkaisut, jotta niiden soveltuvuutta pystyy arvioimaan esim. raportin, esseen tai opinnäytetyön lähdemateriaaliksi.

Yleisjulkaisuja ovat esimerkiksi aikakauslehdet (englanniksi usein magazine) ja sanomalehdet (englanniksi newspaper). Tämänkaltaisissa julkaisuissa tekstin kohderyhmänä on suuri yleisö. Aikakaus- ja sanomalehdissä kirjoittaja on usein asiantuntijan sijaan toimittaja, jolla on tai ei ole asiantuntemusta aiheesta. Esimerkkejä yleisjulkaisuista: Suomen Kuvalehti, Kansan Uutiset, Turun Sanomat.

Ammatillisia julkaisuja ovat erilaiset ammattijärjestöjen tai ammattikorkeakoulujen julkaisemat lehdet (englanniksi usein trade journal), joiden kohderyhmänä ovat alan ammattilaiset. Ammatillisten julkaisujen kirjoittaja on usein alan ammattilainen, joskus alan tunteva toimittaja. Aiheet käsittelevät ajankohtaisia uutisia ja käytännön tietoa toimialalta. Esimerkkejä ammattilehdistä: Metallitekniikka, Talentia, ammattikorkeakoulujen julkaisemat lehdet.

Tieteellisiä julkaisuja ovat tieteelliset lehdet/kausijulkaisut (englanniksi mm. journal, peer reviewed journal, scholarly journal), joiden kohderyhmä on pienempi kuin aiemmin mainittujen, lähinnä alan tutkijat, asiantuntijat ja opiskelijat. Artikkelit perustuvat tutkimuksiin ja niistä saatuihin tutkimustuloksiin, jotka voivat olla hyvin yksityiskohtaisia/perusteellisia. Ne voi tunnistaa esimerkiksi seuraavista asioista:

  • Artikkeli on usein vertaisarvioitu, jossa yksi tai useampi alan asiantuntija arvioi artikkelin tieteellisyyttä ja sisältöä muokataan näiden kommenttien perusteella ennen julkaisua.
  • Artikkelin rakenne usein noudattaa muodollista IMRD-rakennetta. Artikkelista on löydettävissä seuraavat osiot: johdanto (Introduction), menetelmät eli ongelman käsittely (Methods), tulokset (Results) ja pohdinta eli tulosten tarkastelu (Discussion).
  • Kirjoittaja(t) on tutkija/asiantuntija ja tekijän taustaorganisaatio on tunnettu tutkimuslaitos tai korkeakoulu/yliopisto.
  • Artikkelissa on käytetty lähteitä, jotka on merkitty selkeästi tekstiviitteisiin ja lähdeluetteloon.

Lisätietoa: Tampereen yliopisto, Tiedonhaun opas: Tiedon luotettavuus.

Tieteelliseen julkaisemiseen liittyy vertaisarviointi, peer review tai referee-menettelyksi kutsuttu prosessi. Vertaisarvioinnissa lehteen julkaistavaksi tarjotun käsikirjoituksen arvioivat ulkopuoliset, samaa alaa edustavat tutkijat. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota mm. kysymyksen asetteluun, käytettyihin tutkimusmenetelmiin ja tulosten tulkintaan. Arvioinnissa myös varmistetaan, että tekstin rakenne vastaa tieteellisen kirjoittamisen käytäntöjä. Arvioijat voivat suositella artikkelin julkaisemista tai julkaisematta jättämistä. Arvioijat voivat myös määritellä korjaukset, joita artikkeliin on tehtävä ennen sen julkaisemista.

Vertaisarvioinnin ajatellaan olevan tae artikkelien korkeasta laadusta. Monissa tietokannoissa hakutulokset voi rajata vertaisarvioituihin artikkeleihin. Käytettyjä termejä ovat mm. scholarly article, peer reviewed, research article, review article.

Yksittäisestä artikkelista ei välttämättä löydy tietoa, onko artikkeli vertaisarvioitu vai ei. Lehden kotisivulta löytyy tieto vertaisarvioinnista. Esimerkiksi lehden Applied Nursing Research kotisivulla About the Journal -kohdassa kerrotaan, että lehti on vertaisarvioitu: "Applied Nursing Research presents original peer-reviewed research findings...".

Finnan ulkomaiset artikkelit -haussa voi rajata hakutuloksen koskemaan vertaisarvioituja artikkeleita valitsemalla Rajaa hakua -valikosta kohdan Vertaisarvioitu (kuva alla).

Kuvituskuva

Primaarilähde eli alkuperäinen tiedonlähde jakaa uutta tietoa ja ne tarjoaa suoraa todistusaineistoa aiheesta. Primaarilähteitä ovat esimerkiksi tutkimusartikkelit ja väitöskirjat, joissa kirjoittajat raportoivat omasta tutkimuksestaan ja sen tuloksista.

Sekundaarilähde eli toisen käden lähde taas kertoo primaarilähteestä. Sekundaarilähde kommentoi toisten tutkimusta, arvioi tai referoi sitä, vertailee tutkimuksia keskenään, tai vetää eri tutkimusten tuloksia yhteen. Sekundaarilähteitä ovat esimerkiksi tutkimustuloksista kertovat uutiset, kirjallisuuskatsaukset, meta-analyysit ja oppikirjat.

Sekundaarilähteet sisältävät tulkintaa, ja alkuperäisen lähteen sisältö voi vääristyä. Sekundaarilähteet eivät kuitenkaan automaattisesti ole käyttökelvottomia, vaan lähteen käytettävyyttä tulee arvioida yhdessä muiden kriteerien kanssa. Voit käyttää lähteenä esimerkiksi tieteellisessä julkaisussa ilmestynyttä kirjallisuuskatsausta (myös tutkimuskatsaus), jossa kerrotaan, mitä tietystä aihepiiristä tiedetään eri tutkimusten valossa. Voit käyttää myös tieteellistä artikkelia, jossa kirjoittaja kertoo väitöskirjansa tuloksista. Iltapäivälehdessä julkaistua uutista uudesta tutkimustuloksesta taas ei voi käyttää, vaan sinun on etsittävä käsiisi alkuperäinen tutkimus, johon uutisessa viitataan.

Katso video primaari- ja sekundaarilähteiden eroista ja niiden tunnistamisesta:

Video: Primary vs Secondary Journal Articles, © Rasmussen College Library & Learning Services.

Digitaalinen informaatiolukutaito

Digitaalisen verkkoympäristön nopea kehitys on muuttanut tapaamme etsiä, analysoida, käyttää ja jakaa tietoa. Digitaalisella informaatiolukutaidolla tarkoitetaan kykyä löytää, saada käyttöönsä, tulkita, analysoida, hallita, ymmärtää, luoda ja levittää informaatiota turvallisesti ja asianmukaisesti sosiaalisessa mediassa digitaalitekniikan avulla. Digitaalisessa informaatiolukutaidossa korostuu kriittisen ajattelun merkitys ja taito tehdä harkittuja arvioita kaikesta informaatiosta, jota löydämme ja käytämme.
 

Tietohäiriötyypit

Mis- ja disinformaation tunnistaminen on osa digitaalista informaatiolukutaitoa. Claire Wardle ja Hossein Derakhshan ovat luoneet tietohäiriöiden viitekehyksen, joka auttaa meitä ymmärtämään väärän verkkosisällön eri ulottuvuuksia. Siinä erotetaan toisistaan erityyppiset sisällöt niiden käyttötarkoituksen perusteella:

Vennin kaavio, jossa kaksi ympyrää ovat osittain toistensa päällä. Yläpuolella otsikot: Virheellisyys ja Vahingoittamistarkoitus. Kaavion osat vakavuusjärjestyksessä: Misinformaatio. Väärän tai harhaanjohtavan sisällön jakaminen, koska sen luullaan auttavan asiaa. Tietoa jakavat ihmiset, jotka eivät ole tarkistaneet onko tieto totta TAI jotka uskovat syvästi, että tieto on totta. Disinformaatio. Keksitty tai tarkoituksellisesti manipuloitu verkkosisältö. Tarkoituksella luodut salaliittoteoriat tai huhut. Malinformaatio. Instituutioiden tuottaman sisällön käyttö aseena (otsikot, tutkimukset). Aidon sisällön kontekstin (esim. aika, paikka) tahallinen muuttaminen. Aidon sisällön tarkoituksellinen vuotaminen jonkin tahon vahingoittamiseksi.
 

Kuvaa muokattu luettavammaksi.
Lähde: Avoin yhteiskunta ry / Faktabaari EDU, 2022. Digitaalinen informaatiolukutaito -opas, s. 41. (CC BY 4.0). Verkkoversio: Luku 8. Monen muotoisia ja kokoisia: verkkohäirioiden jäsentelyä.

Motiivit levittää väärää tietoa

Virheellisen ja väärän informaation määrä on kasvanut viime vuosina. Motiivit ovat usein ideologisia tai poliittisia. Informaatiovaikuttaminen on viestintää, jolla pyritään järjestelmällisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekoon sekä sitä kautta yhteiskunnan toimintakykyyn. Motiivit voivat olla myös taloudellisia: suodatetaan uutisia tiettyjen kohderyhmien houkuttelemiseksi tai tavoitellaan klikkiotsikoilla mahdollisimman paljon näkyvyyttä, tykkäyksiä ja jakoja.

Misinformaatioon uskotaan, koska meillä on taipumus uskoa asioita, jotka vahvistavat olemassa olevaa maailmankuvaamme. Tätä taipumusta kutsutaan vahvistusharhaksi. Samalla hyljeksimme asioita, jotka haastavat ennakkokäsityksiämme.

Miten torjua misinformaatiota

Misinformaatiota voi torjua opettelemalla faktantarkistuksen työkaluja ja lähdekriittisen ajattelun taitoja. Faktantarkistajat käyttävät lateraalista lukutapaa, jolla lukija tarkistaa verkkotiedon taustatiedot (lähteen luotettavuus, faktat, tilastot, lähteet) eri sivustoista ja luotettavista lähteistä ennen kuin alkavat lukea käsillä olevaa tekstiä.

Faktantarkistus perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja eri alojen asiantuntemukseen, sekä havaittavissa ja mitattavissa oleviin tosiasioihin. "Väitteen paikkansapitävyys vahvistuu kun luotettavista lähteistä kerätty tieto tukee esitettyä väitettä." (Faktabaari)

Näin torjut misinformaatiota:

  • Varmista tieto useasta eri lähteestä.
  • Mieti hyötyykö joku taloudellisesti, poliittisesti, seuraajien tai klikkauksien kautta.
  • Aiheutanko turhaa paniikkia tai hämmennystä, jos jaan tietoa eteenpäin?

Oppaasta

Tämä opas on tarkoitettu Turun AMK:n opiskelijoille ja henkilökunnalle itsenäisen tiedonhankinnan tueksi. Opas on Tiedonhankinnan perusteet -kurssin oppimateriaalia.

Tarvitsetko apua?

Ota yhteyttä Turun ammattikorkeakoulun kirjastoon e-lomakkeella tai s-postilla kirjasto@turkuamk.fi.

Tervetuloa myös kampuskirjastoihin, autamme mielellämme!

Näin tunnistat valeuutisen

Tunnista valeuutinen. Tarkista taustat, tutki jutun julkaissut sivusto; mikä on sen tarkoitus ja kuka ylläpitäjä? Lue koko juttu, klikkiotsikot hämäävät; mikä on koko tarina? Kuka on tekijä, hae tietoa tekijästä: onko tekijä luotettava, onko häntä edes olemassa? Mihin juttu perustuu, avaa linkit; tukeeko esitetty taustatieto tarinaa? Tarkista päivämäärä, milloin uutinen on julkaistu; onko se enää ajankohtainen? Onko se pila, erikoinen uutinen voi olla pila; tarkista sivusto ja kirjoittaja. Tarkista asenteesi, mieti, voivatko omat ennakkoluulosi vaikuttaa arvioosi uutisesta. Kysy asiantuntijalta, kysy kirjastonhoitajalta ja tarkista muut uutissivustot.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Lähde: Tunnista valeuutinen, International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA), Suomen kirjastoseura (CC BY 4.0).

Oppaan käyttöoikeudet

Creative Commons -lisenssi   Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Ei koske kuvia tai videoita, ellei erikseen mainittu.