Kun etsit lähteitä työhösi, niiden käyttökelpoisuutta tulee aina arvioida kriittisesti. Sisältöä silmäillessä huomaa nopeasti onko siinä esitetty tieto perusteltua ja paikkansa pitävää, eli voiko sisältöön luottaa. Voit käytännössä arvioida painettuja ja elektronisia tiedonlähteitä samoilla kriteereillä.
Kun käytät lähdemateriaaleja, kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:
Lähteet:
Haasio, A. 2020. Löydä! Helsinki: Avain.
Tampereen yliopiston kirjasto 2023. Tiedonhaun opas: Tiedon luotettavuus
Tiedonhankinnassa on tärkeää osata erottaa toisistaan tieteelliset, ammatilliset ja yleisjulkaisut, jotta niiden soveltuvuutta pystyy arvioimaan esim. raportin, esseen tai opinnäytetyön lähdemateriaaliksi.
Yleisjulkaisuja ovat esimerkiksi aikakauslehdet (englanniksi usein magazine) ja sanomalehdet (englanniksi newspaper). Tämänkaltaisissa julkaisuissa tekstin kohderyhmänä on suuri yleisö. Aikakaus- ja sanomalehdissä kirjoittaja on usein asiantuntijan sijaan toimittaja, jolla on tai ei ole asiantuntemusta aiheesta. Esimerkkejä yleisjulkaisuista: Suomen Kuvalehti, Kansan Uutiset, Turun Sanomat.
Ammatillisia julkaisuja ovat erilaiset ammattijärjestöjen tai ammattikorkeakoulujen julkaisemat lehdet (englanniksi usein trade journal), joiden kohderyhmänä ovat alan ammattilaiset. Ammatillisten julkaisujen kirjoittaja on usein alan ammattilainen, joskus alan tunteva toimittaja. Aiheet käsittelevät ajankohtaisia uutisia ja käytännön tietoa toimialalta. Esimerkkejä ammattilehdistä: Metallitekniikka, Talentia, ammattikorkeakoulujen julkaisemat lehdet.
Tieteellisiä julkaisuja ovat tieteelliset lehdet/kausijulkaisut (englanniksi mm. journal, peer reviewed journal, scholarly journal), joiden kohderyhmä on pienempi kuin aiemmin mainittujen, lähinnä alan tutkijat, asiantuntijat ja opiskelijat. Artikkelit perustuvat tutkimuksiin ja niistä saatuihin tutkimustuloksiin, jotka voivat olla hyvin yksityiskohtaisia/perusteellisia. Ne voi tunnistaa esimerkiksi seuraavista asioista:
Lisätietoa: Tampereen yliopisto, Tiedonhaun opas: Tiedon luotettavuus
Tieteelliseen julkaisemiseen liittyy vertaisarviointi, peer review tai referee-menettelyksi kutsuttu prosessi. Vertaisarvioinnissa lehteen julkaistavaksi tarjotun käsikirjoituksen arvioivat ulkopuoliset, samaa alaa edustavat tutkijat. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota mm. kysymyksen asetteluun, käytettyihin tutkimusmenetelmiin ja tulosten tulkintaan. Arvioinnissa myös varmistetaan, että tekstin rakenne vastaa tieteellisen kirjoittamisen käytäntöjä. Arvioijat voivat suositella artikkelin julkaisemista tai julkaisematta jättämistä. Arvioijat voivat myös määritellä korjaukset, joita artikkeliin on tehtävä ennen sen julkaisemista.
Vertaisarvioinnin ajatellaan olevan tae artikkelien korkeasta laadusta. Monissa tietokannoissa hakutulokset voi rajata vertaisarvioituihin artikkeleihin. Käytettyjä termejä ovat mm. scholarly article, peer reviewed, research article, review article.
Yksittäisestä artikkelista ei välttämättä löydy tietoa, onko artikkeli vertaisarvioitu vai ei. Lehden kotisivulta löytyy tieto vertaisarvioinnista. Esimerkiksi lehden Applied Nursing Research kotisivulla About the Journal -kohdassa kerrotaan, että lehti on vertaisarvioitu: "Applied Nursing Research presents original peer-reviewed research findings...".
Finnan ulkomaiset artikkelit -haussa voi rajata hakutuloksen koskemaan vertaisarvioituja artikkeleita valitsemalla Rajaa hakua -valikosta kohdan Vertaisarvioitu (kuva alla).
Primaarilähde eli alkuperäinen tiedonlähde jakaa uutta tietoa ja ne tarjoaa suoraa todistusaineistoa aiheesta. Primaarilähteitä ovat esimerkiksi tutkimusartikkelit ja väitöskirjat, joissa kirjoittajat raportoivat omasta tutkimuksestaan ja sen tuloksista.
Sekundaarilähde eli toisen käden lähde taas kertoo primaarilähteestä. Sekundaarilähde kommentoi toisten tutkimusta, arvioi tai referoi sitä, vertailee tutkimuksia keskenään, tai vetää eri tutkimusten tuloksia yhteen. Sekundaarilähteitä ovat esimerkiksi tutkimustuloksista kertovat uutiset, kirjallisuuskatsaukset, meta-analyysit ja oppikirjat.
Sekundaarilähteet sisältävät tulkintaa, ja alkuperäisen lähteen sisältö voi vääristyä. Sekundaarilähteet eivät kuitenkaan automaattisesti ole käyttökelvottomia, vaan lähteen käytettävyyttä tulee arvioida yhdessä muiden kriteerien kanssa. Voit käyttää lähteenä esimerkiksi tieteellisessä julkaisussa ilmestynyttä kirjallisuuskatsausta (myös tutkimuskatsaus), jossa kerrotaan, mitä tietystä aihepiiristä tiedetään eri tutkimusten valossa. Voit käyttää myös tieteellistä artikkelia, jossa kirjoittaja kertoo väitöskirjansa tuloksista. Iltapäivälehdessä julkaistua uutista uudesta tutkimustuloksesta taas ei voi käyttää, vaan sinun on etsittävä käsiisi alkuperäinen tutkimus, johon uutisessa viitataan.
Katso video primaari- ja sekundaarilähteiden eroista ja niiden tunnistamisesta:
Video: Primary vs Secondary Journal Articles, © Rasmussen College Library & Learning Services.
Digitaalisen verkkoympäristön nopea kehitys on muuttanut tapaamme etsiä, analysoida, käyttää ja jakaa tietoa. Digitaalisella informaatiolukutaidolla tarkoitetaan kykyä löytää, saada käyttöönsä, tulkita, analysoida, hallita, ymmärtää, luoda ja levittää informaatiota turvallisesti ja asianmukaisesti sosiaalisessa mediassa digitaalitekniikan avulla. Digitaalisessa informaatiolukutaidossa korostuu kriittisen ajattelun merkitys ja taito tehdä harkittuja arvioita kaikesta informaatiosta, jota löydämme ja käytämme.
Mis- ja disinformaation tunnistaminen on osa digitaalista informaatiolukutaitoa. Claire Wardle ja Hossein Derakhshan ovat luoneet tietohäiriöiden viitekehyksen, joka auttaa meitä ymmärtämään väärän verkkosisällön eri ulottuvuuksia. Siinä erotetaan toisistaan erityyppiset sisällöt niiden käyttötarkoituksen perusteella:
Kuvaa muokattu luettavammaksi.
Lähde: Avoin yhteiskunta ry / Faktabaari EDU, 2022. Digitaalinen informaatiolukutaito -opas, s. 41. (CC BY 4.0). Verkkoversio: Luku 8. Monen muotoisia ja kokoisia: verkkohäirioiden jäsentelyä.
Virheellisen ja väärän informaation määrä on kasvanut viime vuosina. Motiivit ovat usein ideologisia tai poliittisia. Informaatiovaikuttaminen on viestintää, jolla pyritään järjestelmällisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekoon sekä sitä kautta yhteiskunnan toimintakykyyn. Motiivit voivat olla myös taloudellisia: suodatetaan uutisia tiettyjen kohderyhmien houkuttelemiseksi tai tavoitellaan klikkiotsikoilla mahdollisimman paljon näkyvyyttä, tykkäyksiä ja jakoja.
Misinformaatioon uskotaan, koska meillä on taipumus uskoa asioita, jotka vahvistavat olemassa olevaa maailmankuvaamme. Tätä taipumusta kutsutaan vahvistusharhaksi. Samalla hyljeksimme asioita, jotka haastavat ennakkokäsityksiämme.
Misinformaatiota voi torjua opettelemalla faktantarkistuksen työkaluja ja lähdekriittisen ajattelun taitoja. Faktantarkistajat käyttävät lateraalista lukutapaa, jolla lukija tarkistaa verkkotiedon taustatiedot (lähteen luotettavuus, faktat, tilastot, lähteet) eri sivustoista ja luotettavista lähteistä ennen kuin alkavat lukea käsillä olevaa tekstiä.
Faktantarkistus perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja eri alojen asiantuntemukseen, sekä havaittavissa ja mitattavissa oleviin tosiasioihin. "Väitteen paikkansapitävyys vahvistuu kun luotettavista lähteistä kerätty tieto tukee esitettyä väitettä." (Faktabaari)
Näin torjut misinformaatiota:
Tämä opas on tarkoitettu Turun AMK:n opiskelijoille ja henkilökunnalle itsenäisen tiedonhankinnan tueksi. Opas on Tiedonhankinnan perusteet -kurssin oppimateriaalia.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.
Lähde: Tunnista valeuutinen, International Federation of Library Associations and Institutions (IFLA), Suomen kirjastoseura (CC BY 4.0).
Valheellinen ja virheellinen tieto leviää helposti verkossa. Mieti miten tällaisen tiedon voi tunnistaa ja mikä oma roolisi on tiedon tuottajana ja käyttäjänä.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.
Lähde: Huijataanko minua? Huijaanko minä muita? - valetiedon tunnistaminen, Leena Elenius, AMKIT-konsortio (2023, CC BY-SA 4.0)
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Ei koske kuvia tai videoita, ellei erikseen mainittu.